sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Kerran kiusattu, aina kiusattu?

Keskustelu koulukiusaamisesta, lakialoitteesta ja presidentti Sauli Niinistön
paheksunnasta Valtterin rasistisesta kiusaamisesta on saanut minut palaamaan lapsuuteni koulumuistoihin.

Muistot, jotka haluaisin unohtaa elämästäni kokonaan, mutta ehkä juuri nämä kokemukset ja muistot ovat tehneet sen mikä minä olen nyt? Vain hyvin harva ystävistäni tietää, mitä nämä muistot sisältää.

Aloitin Puistolan ala-asteella kouluni vuonna 1979 seurakunnankerhosta tuttujen lasten kanssa. Setäni Raino opasti minua mihin kohtaan luokassa kannattaa istua, jotta opetuksen seuraaminen olisi tehokkainta ja oppiminen parhainta. Olihan setäni itse melkein vasta koulun lopettanut, useita vuosia isääni kun nuorempi oli. Kaksi ihanaa viikkoa ehdin tuota koulua käymään, kun perheemme joutui muuttamaan Puistolasta Maunulaan ja minun koulukseni tuli Maunulan ala-aste.

Opettajakseni sain kohta eläkkeelle jäävän erittäin jämäkän Katri Nevantauksen. Jos et luokassa hänen käskyjään totellut tai teit jotain tuhmaa, vietiin sinut ulos korvanlehdestä puristaen. Itse en koskaan luokasta ulos joutunut, mutta taululle kirjoitin 100 kertaa, en enää katso taakseni. Takanani kun istui luokan primus, Antti, joka opasti minua koulutehtävissä. Lukea tai kirjoittaa kun en heti osannut.

Kolmannella luokalla sain uusia luokkatovereita ns. alapihan luokilta. Sieltä luokallemme tuli muutamia koviksia, jotka heti otti minut hampaisiinsa. Olinhan luokan hiljaisin, lihavin ja rumin tyttö, jolle äiti vielä ompeli vaatteet. En siis istunut mihinkään muottiin. Ystäviäni oltiin, mikäli minusta hyödyttiin. Mutta aina sain kuulla kuinka lihava ja ruma olin. Eräänä perjantaisena iltapäivänä, kun oma opettaja oli poissa ja viereisen luokan opettaja oli käynyt meidät opastamaan piirrustustöihin, kiusaaminen sattui niin että lähdin kesken tunnin kotiin ja jätin tarvarani siihen.

Luokkamme tytöillä oli talvisin traditiona tehdä jokin teatteriesitys jotta ei tarvinnut välitunnilla pakkaseen mennä värjöttelemään. Harjoituksia tarvittiin paljon, jotta esitys voitiin julkistaa. Aina minulle löytyi koiran tms. pienempi rooli, eräänä kertana minun piti suudella luokan lattiaa tyttöjen edessä, jotta minut kelpuutettiin mukaan, ja minähän tein, koska en halunnut yksin välituntisin olla.

Ylä-asteelle mennessämme kiusaamiseen oli tullut jo muitakin oppilaita. Sanallista kiusaamista oli enemmän kuin fyysistä, mutta sekin sattuu, ehkä jopa enemmän kuin fyysinen. Olisivat kerran antaneet turpaan kunnolla kuin kiusanneet jatkuvasti. 

Onneksi minulla kuitenkin oli muutama hyvä ystävä, joidenka kanssa koettiin nuoruuden huuma. Ilman heitä en ehkä olisi tässä. Niina, Anki, Sanna ja Tarja, te olette pelastaneet minun henkeni, ehkä useammin kuin arvaattekaan. 

Moni varmaan ihmettelee, eikö  vanhempani puuttuneet asioihin? Kyllä he puuttuivat ja siitähän kiusaajani saivat vain lisää intoa kiusata. Lopulta en enää kertonut, kestin vain yksin. Esitin, että kaikki oli hyvin. 

Kiusaaminen on seuranut minua myös työpaikalleni. Niin usesasti olen jäänyt työnjohdon hampaisiin, vaikka työssäni itsesään ei ole ollut moittimista, puuttumiseni epäoikeudenmukaisuuksiin oli kostautunut.

Olen kuitenkin päättänyt näyttää, että minä olen vahva ja kestän kaikki kolhut, vaikka toivon, että niitä kolhuja ei enää tule. Onnekseni olen löytänyt rakkauden ja saanut perustaa perheeni sen ihanan naapurin pojan kassa, johon olin jo 12 vuotiaana rakastunut. 

Pidetään huolta toisistamme ja puututaan kiusaamiseen ja ennenkaikkea ei kiusata itse <3


torstai 24. maaliskuuta 2016

Helsingin Uutisten artikkeli ara asumisen tulorajoista

Helsingin Uutiset julkaisi 23.3.2016 artikkelin ara asumisen tulorajoista.


Artikkeli sai paljon huomiota, varsinkin Helsingin kaupungin asunnoissa (HEKA) asuvilta vuokralaisilta. Tuo 1864 euroa / kotitalous ajaisi n. 95 % nykyisistä vuokralaista etsimään uusia koteja. Joukossa vanhukset, työttömät, lapsiperheet ja niin monet muut.

Koska olen HEKA:n luottamustehtävissä toiminut n. 15 vuoden ajan, en tätä artikkelia ihan heti sulattanut. Laitoin 23.3.2016 selvityspyynnön Helsingin Uutisten toimitukseen. Sain vastauksen 24.3.2016, joka kuuluu näin: 

"Tieto on suoraan kaupunginhallituksen listalta tältä maanantaita, sillä kaupunginhallitus 
antoi lausuntonsa korkotukiasiaan, lista löytyy Helsingin kaupungin sivuilta - nämähän ovat täysin julkisia asiakirjoja. Se, että hallitus pohtii tulorajojen palauttamista ara-vuokra-asuntoihin ei ole mikään uusi asia, vaan siitä on uutisoitu jo aiemmin. Nyt kyse on valtiovarainministeriön laskelmasta, mikä tuo tuloraja olisi. Jos 40 % asukkaista on jatkossa oikeutettu kaupungin vuokra-asuntoon niin Helsingissä tämä 40 prosentin raja menee noissa jutussa esitetyissä tuloissa – ja laskelma siis löytyy myös sieltä listan tekstistä. Ja kuten jutussakin kerrotaan, asiasta ei ole päätöstä, kyseessä on esitys joka on ollut lausuntokierroksella, ja jota siis pohditaan edelleen. Helsinki on joka vaiheessa jyrkästi vastustanut tulorajojen palautusta.

 Toivottavasti tämä selvensi asiaa, Ystävällisesti Kaisa Paastela, uutispäällikkö, Helsingin Uutiset"

Ja kyllähän tämä selvensi, jotain oli tulkittu väärin ja pahasti, kuten lausuntoehdotuksesta voitte lukea. Kyseessä on uusi korkotukimalli! Tässä korkotukimallissa laina-aika olisi vähintään 10 vuotta, mutta toimijalla olisi oikeus hakea kaksi kertaa jatkoaikaa, jolloin kokonaisrajoitusaika voi olla enintään 30 vuotta. Vuokrien tasaus ei olisi mahdollista eikä lakia yhteishallinnosta tarvitsisi noudattaa, kuten nyt teemme. 

Lausuntoehdotuksessa myös todetaan, että ympäristöministeriössä on valmisteltu tulorajojen palauttamista aravuokra-asuntoihin. Lausunnot tulorajoista on pyydetty syksyllä 2015, mutta asetusmuutosta ei ole vielä annettu. Tarkastellessaan tuon lausuntokierroksen lausuntoja voidaan todeta, että vain hyvin harvat lausujatahot kannattivat tulorajojen palauttamista. Pääosin toimijoiden mukaan haitat ovat hyötyjä suuremmat. Valtiovarainministeriö on lausunnossaan näkemyksenään todennut, että ainoastaan 40 % kotitalouksista tulisi olla oikeutettuja aravuokra-asuntoihin. Tilastojen perusteella on osoitettavissa, että tuolloin Helsingissä kotitalous jonka käytettävissä olevat tulot ovat yli 22 400 euroa vuodessa (nettotulot 1865 eur/ kk per kotitalous) ei olisi enää oikeutettu aravuokra-asuntoon. Mikäli tulorajat asetettaisiin näin alhaiselle tasolle on epätodennäköistä, että tämä korkotukimalli osoittautuisi käyttökelpoiseksi tuotteeksi. Toisaalta myös pitkän korkotuen tulorajojen asettuessa tuolle tasolle olisi senkin kiinnostavuus toimijoiden näkökulmasta hyvin alhainen eikä myöskään kaupungin edun mukaista. Erittäin pienituloisten keskittäminen talokohtaisesti olisi erittäin voimakkaasti osoiteltavaa ja segregaatiota aiheuttavaa. 

Kaupungin oman asuntotouotannon osalta ei näytä tarkoituksenmukaiselta ottaa tätä uutta mallia käyttöön. Tavoitellessaan kohtuullista vuokratasoa, päästään parempaan lopputulokseen pitkän korkotuen mallilla. tällöin omakustannusperiaatteinen vuokranmääritys sekä pääomien tasausmahdollisuus asuntokannan sisällä takavaat asukkaalle kohtuullisen vuokratason.

Kaupunginhallitus jätti asian pöydälle ja minä laitoin oikaisupyynnön Helsingin Uutisille.